tiistai 27. maaliskuuta 2012

Miten suuressa maailmassa...

...ja miten meillä. Kävin siis isossa pahassa Amerikassa, joka viime aikoina on haukkunut mm. Pohjois-Korean suuria päälliköitä (vai suuria kurpitsapäitä). Miten siellä (siis USA:ssa) talous on lähtenyt käyntiin? Kulutushysteriaa en havainnut, vaikka markkinointia olikin paljon ja joka puolella ja mitä erikoisimmilla tavoilla. Entisen mallista "buy more" ja "want to supersize this ?" -kulttuuri oli vähentynyt sitten viime käynnin 2007. Obama ja bensanhinta lienee jonkinlaisen muutoksen saaneet aikaan.

Ostohintojen vertailu on hiukan mutkikasta, paikasta riippuen: ravintolassa listahintaan lisätään 15-20 % tippi eli palveluraha, jolla tarjoilija tienaa elantonsa ja kaupassa hintalapun hinnan päälle tulee osavaltiokohtainen arvonlisävero, joka tosin on hyvin pieni. Amerikkalainen pääsee vertailemaan todellisia hintoja ja antamaan hyvästä ja huonosta palvelusta ansioiden mukaan. Autot ovat pääosin pienentyneet kun kotimaiset autonvalmistajat ovat alkaneet korostamaan kulutuslukemia koon (=turvallisuuden) sijaan.

Mitäpä jos meilläkin otettaisiin palvelun osuus hinnasta pois ja annettaisiin asiakkaan päättää mitä tarjoilijoille maksetaan? Alkaisiko meilläkin palvelukulttuuri? Mitäpä jos hinnat ilmoitettaisiin arvonlisäverottomina? Alkaisiko verokapina, kun kuluttajat tajuaisivat kuinka paljon heitä höynäytetään valtiokoneiston tuhlailevalla ja sovelletulla nepotistisella toiminnalla, jota siis rahoitetaan veroilla? Meillä niellään kiltisti veronkorotukset, koska muuten...Käykääpäs ynnäämässä paljonko Suomessa on on valtion, kirkon ja kuntien virkamiehiä/-haltijoita. Jostain luin että 10 % koko väestöstä! Sehän on kolme kertaa enemmän kuin normin mukaisessa luokassa opettajia. se on sama kuin päiväkodissa ohjaajia lapsia kohti. Tarvitsemmeko tosiaan tuollaista paapomista aikuisiällä? Minä en tarvitse. Eikä tarvitse kovi moni muukaan. Ketä varten nämä kaikki sitten ovat?

Amerikassa opin termin "bootstrapping". Sillä tarkoitetaan itseään ylläpitävää vaikutusta. Vähän niinkuin paroni von Münchausen pystyi vetämään hiuksistaan itsensä suosta.

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Nokia Lumia 800 arvosteluun lisää

Eihän tämä ole mikään vitsi, eihän? Puhelimella ei pysty soittamaan tai tekemään muutakaan, kun se on latauksessa verkkolaturin kautta. Kosketusnäyttö ei silloin toimi.

Tein hiukan testiäkin kun tilaisuus koitti: puhelimen valmiusaika on noin 6 vuorokautta, kun sitä ei käytä ja kaikki datayhteydet ovat kiinni eikä muita sovelluksia käynnissä kuin Windows Phone. Näyttö on avattu kerran päivässä akun varaustilan tarkistamiseksi asetuksista noin 15 sekunnin ajaksi. Se on alle 150 h valmiustilassa. Speksissä on ilmoitettu 100 % suurempi eli 335 h stand-by tilassa (liekö jokin Windows-tyyppinen lepotila...?). Ilmoitettu 13 h puheaika lienee oikeasti 6 h luokkaa, jos suhde on sama.

Soitin myös Soneralle Nokian oman verkkolaturin viasta edellisviikolla ja sieltä luvattiin soittaa viime viikolla asiasta takaisinpäin, koska tämä oli ihan ensimmäinen vika Lumialla. Niin hyvä hittipuhelin se on. Piirränkö viivan seinään? Soittoa ei ole tullut.

Soitin juuri uudestaan Soneralle. Lupasivat palata tänä iltana astialle tai viimeistään huomenna. Katsotaan miten käy.

Niinkuin olisin halunnut saada surkean ZTE Blade Android -puhelimen tilalle jonkin paremman. Ei kai nokiinalaiselta voi vaatia kauhalla, jos lusikalla on annettu?

Ei muuta kuin leuka maahan ja kohtia uusia pettymyksiä.