Huomenna on se suuri päivä kun virkamiehet aloittavat Suomen asevoimien alasajon suuressa viisaudessaan. Kenraalit maailmalla ovat ansioituneita sotilaita, Suomessa kenraaliksi pääsee parhaiten vääpelöimällä, vetelemällä punaisia henkseleitä ehdotuksiin ja hyppäämällä ilmaan kun virkamies konahtaa. Ja jos joku esittääkin kritiikkä, löytää itsensä äkkiä vääpelöimästä jossakin huoltojoukoissa. Ja vaikka vaaleilla valittu poliitikko ministerinä olisikin lujana, jyräävät hänet virkamiehet. Siten Amerikan malli, jossa niin presidentti kuin kongressiedustaja tai senaattorit palkkaavat uudet virkamiehet ja edellisen hallinnon saavat mennä, olisi hyvä. Iänikuinen konsensus ainakin loppuisi ja vaaleilla olisi jotain merkitystä.
Voisin kuvitella, jos hän eläisi tänään, Mika Waltarin omintakeisella huumorilla sanovan asian kutakuinkin: "On varmasti parempi, että ylhäiset ja ruhtinaat tulkitsevat Jumalan tahdon kuin talonpoika ja rahvas, sillä talonpoika ja rahvas on luotu antamaan ja ylhäiset ja ruhtinaat ottamaan. Siten on varmasti parempi, että mikä on Jumalan on se ylhäisen kuin jos se olisi talonpojan, sillä jos talonpoika toteuttaisi väärin Jumalan tahdon, olisi se kaksinkertaisesti hänelle vahinko, mutta ylhäiselle menetyksenä vain pieni osa."
Tätä samaa periaatettahan sovelsi 90-luvulta viime vuosiin saakka Korkein oikeus, ja sen jäsen EevaVuori, joka määritteli oikeusperiaatteen yksinkertaisesti näin: "On pahempi rikos kun köyhä varastaa, kuin rikas varastaa, koska köyhälle hyöty varkaudesta on suurempi kuin rikkaalle."
Ottakaamme nöyrästi vastaan armoitettujen virkamiesten ratkaisut, koska varmasti ne ovat hyvät ja Jumalasta, koska ovat esivallalta, jota Jumala Raamatun välityksellä kehoittaa kuuntelemaan ja tottelemaan, koska kaikki valta on Jumalasta, oli se hyvää tai pahaa.
Miten pääsisin valitsemaan virkamiehet, todelliset päättäjät?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti