Miksi en osta iltapäivälehtiä

1) Lööpillä narutetaan ihmistä, ja koska en halua tulla narutetuksi, jätän lähdet hyllyyn. Olkoon lööppi kuinka raflaava hyvänsä. Tässä pari esimerkkiä menneiltä vuosilta:
- "Poliitikko murhattu Jämsässä!"
==> Todellisuudessa Jämsän kaupunginvaltuuston puheenjohtajan oli surmannut hänen miehensä riidan päätteeksi kotonaan. Jokainen lööpin sana oli erillään totta. Mutta eihän perhesurmiakaan otsikoida: "Kodinhoitaja ja kaksi koululaista murhattu Ikaalisissa!"
- "Pommi päiväkodissa!"
==> Todellisuudessa rakennuksen, jossa päiväkoti sijaitsi, vintiltä oli löytynyt rajähdysaineiksi luokiteltua materiaalia. Tässä vain toinen lööpin sana on totta ja toinen on puolitotuus. Pommi on räjähde, joka on viritetty räjähtämään ja aiheuttamaan vahinkoa. Miksi ei kirjoiteta: "Poikien aseleikit johtivat sairaalahoitoon", kun varusmies kaatui rynkyn kanssa tst-harjoituksessa ja pari hammasta meni huulesta läpi?

2) Jutuilla on kevyt sisältö ja usein ristiriitainen sanoma. Jutuissa on myös moraalisia ristiriitoja. Esimerkiksi muistan lehden, jossa oli ehkä 6-7 palstamillimetrin juttu Afrikan maasta, jossa lapsia oli kuollut tuhansittain nälkään ja tauteihin. Saman aukeaman toisella sivulla suomalainen iskelmätähti julisti puolen sivun jutussa: "Pääsin Jumalan avulla irti tupakasta". Eikö tuo ole jo ivaa?

Tätä kirjoittaessa vilkaisin Iltalehden nettisivuja ihan kokeeksi. Ilmeisesti viikonloppuisin ovat vain harjoittelijat rivissä, kun hyvä lööppi meni sivu suun. Jutussa "Mikä meni pieleen Ruotsissa. Koulujen taso romahti! Hei, eikö kukaan hokannut, että tästä olisi saanut lauantain lehteen hyvän lööpin: "Koulut romahtivat Ruotsissa!".

Ensi kerralla kun laadit lööpin, kysy itseltäsi, Olenko ylpeä saavutuksestani? Tuotinko jotain rakentavaa? Saanen varoittaa vastauksen olevan ehkä epämieluisa. Tai sitten se on muotoa: "Päätoimittaja tyrmättiin!".