Nyt kun hiihtoloma alkoi, on ehtinyt ihmetellä uutisia ja tuota kestoaiheeksi muodostunutta Euroopan talouskriisiä. Tässä yhteydessä on puhuttu irrottautumisesta eurosta ja vanhan valuutan palauttamisesta. Että voidaan devalvoida eli tehdä taloudellinen taikatemppu. Ruotsilla se pelasi vähän aikaa ja pelaa vieläkin, koska vientiä on ympäri maailmaa eli muuallekin kuin euroalueelle. Suomelle olisikin hiukan hankalaa kun 80 % viennistä menee euroalueelle. Mitä kapeampi markkina, sen vähemmän varaa manoovereihin ja enemmän riskejä. Miten kävi Neuvostoliiton hajottua ja idänviennin romahtuessa? Ruplan sovittu ylihinta toimi tavaravaihdossa ihan hyvin, mutta ei sitä enää muutettukaan muihin valuuttoihin samalla kurssilla. Siten arvo romahti kuten yliarvostettujen asuntojen Amerikassa ja Irlannissa joku vuosi sitten. Raha katosi pistekeskittymiin, josta rahan liikkeelle laittaminen taloutta hyödyttävällä tavalla on vaikeaa. Raha liikkuu sille alueelle, jossa on kasvua.
Devalvaatiolla voidaan saavuttaa käänne, mutta se voi kääntää talouden pahempaankin. Se on kaksiteräinen miekka. Millä tavalla devalvointi tapahtuu? Ostamalla sitä valuuttaa, jonka suhteen devalvoidaan. Pitää olla siis reserviä, jolla ostaa. Sveitsillä oli viime vuonna varaa ostaa euroja, kun frangi vahvisui sitä vastaan reippaasti. Suomella ei ole likvidejä reservejä, paitsi (valtion) omaisuutta, kuten Kreikalla. Kannattaako sitä myydä (kenelle nuuten) ja ostaa valuuttaa esim. USA dollareita tai Kiinan renminbejä? Mitä jos noidenkin valuuttojen arvo romahtaa ja menetetään lisää? Ja onko meillä varaa sitoa sellaista valtavaa rahamäärää pankkitilille, koska eihän vierasta valuuttaa voi käyttää kotimaassa, vai voiko?
Toinen tapa devalvoida on laittaa valuutta kellumaan ja antaa markkinavoimien hoitaa homma. Markkinavoimista ei voi tietää mihin suuntaan mennään. Mitäpä jos nuo eivät ostakaan Suomen valuuttaa? Joutuisimme painamaan sitä lisää ja lisää kunnes se kelpaa vaihdon välineeksi. Kotimaassa olisi superinflaatio, jossa kaikki tuontitavaroiden tai tuontiin sidoksissa olevien tavaroiden hinnat nousisivat ja käytännössä monien ulottumattomiin. Meilläkin olisi kerjäläisiä ja keskiluokasta tulisi köyhälistöä.
Ennustettavuus ja vakaus ovat etuja suurella koneistolla. Pitäisi siis tarkasti miettiä otetaanko riski vai ei. Minusta ei kannata. Kun eurosta tuli virallinen valuutta 1.1.2002, sen kurssi USD:hen oli 90 sentin luokkaa (eli yhdellä eurolla sai 0,9 USD:tä). Tänään se on 1,30 luokkaa, jossa se tällä aikavälillä on keskimäärin ollut.
Minä näen Euroopan velkakriisissä tahallisen pitkittämisen, jolla euron kurssia yritetään saada alaspäin. Eli euro on kellumassa. Kreikkaa pidetään uutisissa ja sen vaikutuksia maailmantalouteen liiotellaan. Turismi ja feta eivät ohjaa oikeasti eurotaloutta. Pitkittämällä tuskaa vähennetään markkinavoimien luottamusta, jolloin euron kurssi heikkenee. Hankalaa tämä säätäminen on, kun isoja valuuttoja on useita.
Sen verran tarkennusta viimeiseen kappaleeseen: euroa ollaan valuuttana devalvoimassa kelluttamalla. Markkinavoimille annetaan epäluottamusta herättäviä signaaleita tarkoituksellisesti. Euroalueen kilpailukyky paranee, kun kurssi suhteessa dollariin ja muihin valuuttoihin heikkenee. Se on devalvaatiota. Se on samaa kuin USA on tehnyt jo jonkin aikaa. Nyt USD ja EUR kulkevat käsi kädessä. Pari vuotta meni ennenkuin peliin herättiin Euroopan Keskuspankissa.
VastaaPoista